Kivi, sakset, paperi (2002)

"Kivi, sakset, paperi" on vanha kaikkien tuntema peli, jossa kivi voittaa sakset, sakset paperin ja lopulta paperi kiven. Pelissä jokainen elementti on samanarvoinen, kukin voittaa yhden mutta häviää toiselle. Kullakin elementillä on erilainen tapa voittaa. Peliä voi jatkaa loputtomasti, sillä vain se lyhyt hetki, jolloin kaksi sattumanvaraista käsimerkkiä asettuu vastakkain, on merkityksellinen. Vastaavanlainen hetki syntyy yhä uudestaan edellisen ratkettua. 

Säveltäessäni kappalettani leikittelin näillä pelin perusajatuksilla. Eri soitinryhmät ja musiikilliset elementit kilpailevat keskenään — kovistellen, leikaten ja verhoten toisiaan. Mikään soitin tai soitinryhmä ei kuitenkaan yksiselitteisesti esitä kiveä, saksia tai paperia. 

 Kappaleen Kivi, sakset, paperi kokoonpanoon kuuluu kahdeksan soittajaa: klarinetti, piano, lyömäsoittimet ja jousikvintetti. Näistä klarinetti ja piano esiintyvät solistisessa roolissa reippaasti musisoiden. Ne määrätietoisesti kuljettavat johtoaiheita eteenpäin, vaikka joutuvatkin jatkuvasti pelin myllerrykseen. Jousien ja lyömäsoittimien avulla sen sijaan olen pyrkinyt rakentamaan staattisia tiloja ja karskeja värejä, jotka selkeästi pysäyttävät johdonmukaisen etenemisen. 

Musiikillisista keinoista "voittaa" erityisesti verhoaminen alkoi kiinnostaa minua työn edetessä. Verhoaminen (masking) on elektroakustinen käsite, jolla tarkoitetaan hiljaisen äänen jäämistä voimakkaamman äänen varjoon kuulohavainnossa. Jos esimerkiksi pianisti soittaa samanaikaisesti erittäin voimakkaan ja erittäin hiljaisen sävelen, erottuu hiljainen vasta voimakkaamman vaimennuttua. Käytin tätä hyväksi säveltäessäni.

Toisenlainen tapa verhota löytyy jaksosta, jota kutsuin työskennellessäni nimellä "joka toinen". Siinä kaksi erilaista harmonista kenttää kulkee rinnakkain ilmestyen vuorotellen, joka toisessa soinnussa. Pyrin erottelemaan kentät toisistaan myös erilaisin voimakkuuksin ja soittotavoin. Toivon, että edes osittain harmonisia liikkeitä pystyy seuraamaan itsenäisinä massoina. "Joka toinen" vei musiikin sujuvasti kohti toccataa — tai kansankielellä kohti humppaa. Koska peli ei tarjonnut esimerkkiä siihen, miten lopettaisin kappaleen, päätin panna humpan kerrasta poikki...

KAMARIORKESTERI AVANTIN TILAUS