Tulen värinä (2002)
mieskuorolle
runo: Mikko Rimminen
kesto: 6'
kantaesitys: Ylioppilaskunnan laulajat, Matti Hyökki, Helsinki, 5.4.2003.
levytys: "Carmen de sole", YL, cond. Matti Hyökki (Ondine 2004).
runo: Mikko Rimminen
kesto: 6'
kantaesitys: Ylioppilaskunnan laulajat, Matti Hyökki, Helsinki, 5.4.2003.
levytys: "Carmen de sole", YL, cond. Matti Hyökki (Ondine 2004).
Kirjailija Mikko Rimminen kirjoitti runon vartavasten tähän teokseen. Tiesin hänet nokkelaksi sanailijaksi, jonka leikkisä tyyli loi sopivan vastakohdan perinteikkäälle mieskuorolle.
Runo kirjaimellisesti leikkii tulella. Tuli, tulen loputon värinä, on merkittävä musiikillinen elementti läpi teoksen. Kappaleen tapahtumien ja harmonian muutosten perustempo on hidas, mutta sen sijaan lisäsin pientä jatkuvaa liikettä harmonian perusrakenteen sisään. "Palavat kartat ja reunat" värittävät harmonioita "kuhisten" pitkien äänien ympärillä. Kuulija ei todennäköisesti miellä "kuhinaani" oikeaksi tulen värinäksi, mutta toivottavasti musiikillisen materiaalin valinta luo edes jonkinlaisen jännitteen tekstin ja musiikin välille.
Kappaleessa puhutaan vakavasta asiasta, nimittäin maailman palosta. Olemmehan jälleen kerran lähellä maailman loppua, yhtä lähellä kuin useita kertoja aikaisemminkin (teos kantaesitettiin Irakin sodan aikaan). Kappaleen tunnelma ei kuitenkaan ole pessimistinen, sillä kaiken mahtipontisuuden keskellä kulkee koominen juonne: rohkea, yksinäinen huhuilija (tenorisolisti), jolle kaiku (laulutrio) vastailee:
"tule tänne/ älä tule/ tulen värinä/sammuta tuli minä tulen/ tulkoon valkeus/ tai kaikki tuhoutukoon/ tai olkoon/ olkoon menneeksi, minä tulen".
YLIOPPILASKUNNAN LAULAJIEN TILAUS
Runo kirjaimellisesti leikkii tulella. Tuli, tulen loputon värinä, on merkittävä musiikillinen elementti läpi teoksen. Kappaleen tapahtumien ja harmonian muutosten perustempo on hidas, mutta sen sijaan lisäsin pientä jatkuvaa liikettä harmonian perusrakenteen sisään. "Palavat kartat ja reunat" värittävät harmonioita "kuhisten" pitkien äänien ympärillä. Kuulija ei todennäköisesti miellä "kuhinaani" oikeaksi tulen värinäksi, mutta toivottavasti musiikillisen materiaalin valinta luo edes jonkinlaisen jännitteen tekstin ja musiikin välille.
Kappaleessa puhutaan vakavasta asiasta, nimittäin maailman palosta. Olemmehan jälleen kerran lähellä maailman loppua, yhtä lähellä kuin useita kertoja aikaisemminkin (teos kantaesitettiin Irakin sodan aikaan). Kappaleen tunnelma ei kuitenkaan ole pessimistinen, sillä kaiken mahtipontisuuden keskellä kulkee koominen juonne: rohkea, yksinäinen huhuilija (tenorisolisti), jolle kaiku (laulutrio) vastailee:
"tule tänne/ älä tule/ tulen värinä/sammuta tuli minä tulen/ tulkoon valkeus/ tai kaikki tuhoutukoon/ tai olkoon/ olkoon menneeksi, minä tulen".
YLIOPPILASKUNNAN LAULAJIEN TILAUS