Muistin pitkä jyrinä (2007)

Teos koostuu kolmesta laulusta Mirkka Rekolan runoihin. Runot eivät sisällä mitään temaattista yhteyttä toisiinsa, vaan valitsin ne yksitellen musiikillisia ideoitani silmällä pitäen. 

Meille varmasti kaikille käy niin, että jossain vaiheessa vanhempien ja lasten roolit kääntyvät toisin päin ja huomaamme taluttavamme äitejämme kuin lapsiamme. Varjelemme, etteivät he hukkuisi. Ensimmäisen osan runo "Minä näen äitini" tuo minulle voimakkaasti mieleen eri sukupolvien läsnäolon: katson kuinka äitini hoitaa omia vanhempiaan ja saattaa heitä haudan lepoon. Itse seuraan vielä sivusta, mutta väistämättä olen joskus samassa tilanteessa. Olen antanut ensimmäiselle osalle nimen "Äidin kehtolaulu" ja se on sävelletty kaikille äideille. 

Toinen osa "Huuto muuttui holviksi josta toiset/ käyvät sisälle." on siirtymä rosoisesta riitasoinnista seesteiseen lämpöön, ei muuta. Viimeinen laulu "Syksynlehtien seassa" on fuugamaisen leikkimielinen ralli eri väristen lehtien lennellessä ilmassa — siihen asti, kunnes punaturkkinen kultainen noutaja ilmestyy ja tunnelma muuttuu. 

Mieskuoron mukana soi oboe, oma soittimeni. Ajatuksen oboen valintaan sain Matti Hyökiltä ja innostuin siitä suuresti. Oboisti Veera Pesu tekee sen, mihin miehet eivät parhaalla tahdollakaan enää yllä. Teos on omistettu Ylioppilaskunnan Laulajille ja Matti Hyökille.