Kuvan kuva (2000)
sekakuorolle
runot: Pentti Holappa, Lauri Otonkoski
kesto: 11'
kantaesitys: Kampin laulu, joht. Timo Lehtovaara, Tampere, 6.6, 2001
runot: Pentti Holappa, Lauri Otonkoski
kesto: 11'
kantaesitys: Kampin laulu, joht. Timo Lehtovaara, Tampere, 6.6, 2001
1. Runo — Dikt (Lauri Otonkoski, käännös Mårten Westö)
2. Loru (Lauri Otonkoski)
3. Runoilija ja peili (Pentti Holappa)
4. Tähti — Stjärnan (Pentti Holappa, käännös Martti Soutkari)
Kuvan kuva on neljän laulun sarja, jonka ensisijaisena ajatuksena on leikkisyys. Kussakin neljässä osassa on oma tekstinkäsittelyllinen ideansa, joka määrittää runojen luonteen ja tulkinnan. Ensimmäisessä osassa "Runo — Dikt" olen käyttänyt runoa kaksikielisesti; suomen- ja ruotsinkieliset versiot etenevät yhtäaikaisesti ikään kuin kääntäen toisiaan simultaanisti. Toinen osa "Loru" leikittelee foneettisilla siirtymillä tavusta toiseen (esim. nen-ne-nje-gnje-gje-ge-ga-ka).
Kolmannessa runossa "Runoilija ja peili" kussakin säkeistössä on paikoilleen pysähtyvä säe (esim. kuva on kuvan kuva). Vastaava pysähdys toimii myös sävellyksellisenä lähtökohtana. Viimeinen osa "Tähti — Stjärnan" on ensimmäisen osan tavoin kaksikielinen: ensin runo lauletaan ruotsiksi, sen jälkeen kummallisella sekoituksella, jossa suomen- ja ruotsinkieliset tavut kohtaavat toisensa (esim. ole-elektriska, har-parvessa, glansss-säteile) ja lopuksi runo kuiskitaan suomeksi.
2. Loru (Lauri Otonkoski)
3. Runoilija ja peili (Pentti Holappa)
4. Tähti — Stjärnan (Pentti Holappa, käännös Martti Soutkari)
Kuvan kuva on neljän laulun sarja, jonka ensisijaisena ajatuksena on leikkisyys. Kussakin neljässä osassa on oma tekstinkäsittelyllinen ideansa, joka määrittää runojen luonteen ja tulkinnan. Ensimmäisessä osassa "Runo — Dikt" olen käyttänyt runoa kaksikielisesti; suomen- ja ruotsinkieliset versiot etenevät yhtäaikaisesti ikään kuin kääntäen toisiaan simultaanisti. Toinen osa "Loru" leikittelee foneettisilla siirtymillä tavusta toiseen (esim. nen-ne-nje-gnje-gje-ge-ga-ka).
Kolmannessa runossa "Runoilija ja peili" kussakin säkeistössä on paikoilleen pysähtyvä säe (esim. kuva on kuvan kuva). Vastaava pysähdys toimii myös sävellyksellisenä lähtökohtana. Viimeinen osa "Tähti — Stjärnan" on ensimmäisen osan tavoin kaksikielinen: ensin runo lauletaan ruotsiksi, sen jälkeen kummallisella sekoituksella, jossa suomen- ja ruotsinkieliset tavut kohtaavat toisensa (esim. ole-elektriska, har-parvessa, glansss-säteile) ja lopuksi runo kuiskitaan suomeksi.