Bow-wow (2009)
kitarakonsertto (2222 2200 10 0, cel/pno,
str)
E-bow kehitettiin alunperin sähkökitaralle 1960-luvun lopulla ja sitä onkin käytetty paljon rock- ja jazzmusiikissa. Vähitellen sähköjousi on myös löytänyt tiensä nykymusiikin pariin. Sähköjousta voi mielikuvituksekkaasti yhdistää kaikkien sellaisten soittimien kanssa, jotka reagoivat magneettikentän voimaan, kuten kanteleen, harpun tai pianon kielet.
Konserttoni on kaksiosainen. Ensimmäinen osa sisältää pitkiä hitaita jaksoja, joissa kitara verhotaan salaperäisiin kudelmiin. Osan ytimenä on kitaran kadenssi, jota cembalo värittää koristeellisilla eleillään.
Toinen osa alkaa orkesterin ylväillä, kellomaisilla soinnuilla, jotka muuttuvat vähitellen juoksevaksi scherzoksi. Lennokkaan tikutuksen seassa vilistää kitara päättömästi liukuen.
Kitaran viritys on aivan perinteinen läpi konserton. Säveltäessäni pyrin hyödyntämään soittimen vapaiden kielten ja luonnollisten huiluäänten sointia koko orkesterin harmoniamaailmaa luodessani, mikä ei olisi onnistunut ilman tiivistä yhteistyötä solisti Petri Kumelan kanssa.
Kappaleen nimi voisi viitata myös moneen muuhun asiaan, esimerkiksi intiaaniheimojen pitkiä kansanjuhlia kutsutaan nimellä pow-wow. John George Hohmanin kirja Pow-wows sen sijaan sisältää Pennsylvaniaan muutaneiden saksalaisten imigranttien kansanparannuskeinoja: rukouksia, loitsuja ja rituaaleja. Bow-wow löytyy myös sellaisen kirjan kannesta, jonka avulla voit valita koirallesi nimen.
Ennen kuin uusia merkityksiä ilmenee, lopetan rap-artisti Bow Wow'n sanoihin: "I promise Bow won't bite, Bow will behave"
Helsingin Sanomat
Petri Kumela: pienet eläimet
kesto: 27'
kantaesitys: Petri Kumela, kitara, Tapiola
Sinfonietta, joht. Dmitri Slobodeniouk, Espoo, 15.5.2009.
Antaessani kitarakonsertolle nimen Bow-wow tarkoitukseni oli leikkisästi kertoa yleisölle, että konsertossa käytetään sähköjousta (eng. e-bow). E-bow on kädessä pidettävä, pattereilla toimiva elektroninen laite, jonka tuottama magneettikenttä saa kitaran metallikielet värähtelemään, ikäänkuin kitaristi soittaisi pitkiä ääniä jousella. Kitaran äänet ovat maagisia ja laulavia, ja ne syttyvät erittäin hitaasti.
E-bow kehitettiin alunperin sähkökitaralle 1960-luvun lopulla ja sitä onkin käytetty paljon rock- ja jazzmusiikissa. Vähitellen sähköjousi on myös löytänyt tiensä nykymusiikin pariin. Sähköjousta voi mielikuvituksekkaasti yhdistää kaikkien sellaisten soittimien kanssa, jotka reagoivat magneettikentän voimaan, kuten kanteleen, harpun tai pianon kielet.
Konserttoni on kaksiosainen. Ensimmäinen osa sisältää pitkiä hitaita jaksoja, joissa kitara verhotaan salaperäisiin kudelmiin. Osan ytimenä on kitaran kadenssi, jota cembalo värittää koristeellisilla eleillään.
Toinen osa alkaa orkesterin ylväillä, kellomaisilla soinnuilla, jotka muuttuvat vähitellen juoksevaksi scherzoksi. Lennokkaan tikutuksen seassa vilistää kitara päättömästi liukuen.
Kitaran viritys on aivan perinteinen läpi konserton. Säveltäessäni pyrin hyödyntämään soittimen vapaiden kielten ja luonnollisten huiluäänten sointia koko orkesterin harmoniamaailmaa luodessani, mikä ei olisi onnistunut ilman tiivistä yhteistyötä solisti Petri Kumelan kanssa.
Kappaleen nimi voisi viitata myös moneen muuhun asiaan, esimerkiksi intiaaniheimojen pitkiä kansanjuhlia kutsutaan nimellä pow-wow. John George Hohmanin kirja Pow-wows sen sijaan sisältää Pennsylvaniaan muutaneiden saksalaisten imigranttien kansanparannuskeinoja: rukouksia, loitsuja ja rituaaleja. Bow-wow löytyy myös sellaisen kirjan kannesta, jonka avulla voit valita koirallesi nimen.
Ennen kuin uusia merkityksiä ilmenee, lopetan rap-artisti Bow Wow'n sanoihin: "I promise Bow won't bite, Bow will behave"
Helsingin Sanomat
Petri Kumela: pienet eläimet
