Välimerkkifantasia (2010)

huilulle, harpulle ja elektroniikalle
runot: Olli Sinivaara
kesto: 18'
kantaesitys: Hanna Kinnunen, huilu, Lily-Marlene Puusepp, harppu, Tampere Biennale, 18.4.2010.
saatavana: http://musicfinland.com (Max/Msp-tiedosto säveltäjältä)
Välimerkkifantasia on sävelletty Olli Sinivaaran kolmiosaiseen runoon "Sentimentaalisuuden teoria" kokoelmasta Hiililiekki (Teos, 2005). Runoilijan esikoiskokoelma sai ilmestyttyään paljon myönteistä huomiota. Mervi Kantokorpi toteaakin Helsingin Sanomien kritiikissä, että "harvalla esikoiskirjailijalla on takataskussaan niin paljon mietittyä ja jo präntättyä runousoppia". Mutta hän lisää: "Ihan joka leikkiin en nukkeani antaisi. Viidennen osaston typografialla pelleilevät, änkyttävät ja osin ylipyyhityt säkeet jäävät vain kokeiluksi." 

Olen valinnut sävellykseeni juuri tällaisen typografialla pelleilevän, kokeilevan runon — ja aivan tarkoituksella. Haastan teoksellani Kantokorven väitteen: sävellyksellisesti ajatellen runon erilaiset tekstitystavat eivät jää pelkäksi typografiaksi, vaan ne antavat olennaisia, hersyviä viittauksia ääneen luetun runon esitysohjeiksi.  

Säveltäessäni runoa usein muutan runon ajottomasta kokonaisuudesta ajalliseksi leikiksi erilaisin musiikillisin keinoin. Sävellyksen kieli on usein toisteista ja pilkottua. Nyt runoilija on tehnyt sen itse. 

Aikaisemmissa teoksissani Mies - miekka vyöllä (fl, ob, clar, bsn, cor, trom) ja Riimunvarsia (fl, 2 vln, vla, vc) olen etsinyt tapoja yhdistää huilun tavallista ääntä ja "huiluun" puhuttua sekä laulettua ääntä keskenään. Tässä teoksessa jatkan samoilla linjoilla, mutta lisään mukaan vielä live-elektroniikan tuomat ulottuvuudet. 

Huilisti Hanna Kinnusen ja defunensemblen konsertissa 24.5.2011 Sibelius-Akatemian konserttisalissa teoksen visualisoinnista vastasi taiteilija Merja Nieminen. 

HANNA KINNUSEN TILAUS
SIBELIUS-RAHASTON JA TEOSTON SÄVELLYSTILAUSTOIMIKUNNAN TUELLA