Luonnonoikku (2002)
viululle ja elektroniikalle
kesto: 8'
kantaesitys: Nicolas Miribel, Ircam, Pariisi, 17.10.2002.
saatavana: musicfinland (Max/Msp-tiedosto säveltäjältä)
Kappaleessani lähestyn luontoa kahdelta eri suunnalta — sisältä ja ulkoa. Olen valinnut neljä konkreettista ääntä, joista kukin edustaa eri materiaalia: lasia, metallia, puuta ja vettä. Olen analysoinut materiaalien eri ominaisuuksia: spektriä, äänenvoimakkuutta ja rytmisiä eleitä. Ominaisuuksia hyödyntämällä olen pyrkinyt risteyttämään ääniä keskenään, esim. lasin inharmonisen spektrin simuloiminen viulun murretulla soinnulla tai vesipisaran vieminen metallin resonanssiin. Äänet on erotettu alkuperäisestä yhteydestään muuttuakseen abtraktiksi materiaksi.
Mutta luonto puuttuu tapahtumien kulkuun paljon laajemmassa mittakaavassa. Kaikessa tunnistettavuudessaan se yllättää, keskeyttää, osallistuu — ja näin se määrittää kappaleeni muodon. Jotta taide kuitenkin loppujen lopuksi voittaisi kilpailun, annan viulistille vallan kontrolloida luontoa.
kesto: 8'
kantaesitys: Nicolas Miribel, Ircam, Pariisi, 17.10.2002.
saatavana: musicfinland (Max/Msp-tiedosto säveltäjältä)
Kerran eräs ystäväni kysyi minulta, ylittääkö vai alittaako taide luonnon. Miksi nuo kaksi pitäisi laittaa kilpasille? Olin hämmentynyt. Tuolloin en vielä tiennyt, että kysymys pohjautui 1700-luvulla käytyyn keskusteluun taiteesta ja estetiikasta. Ajateltiin, että taiteen tehtävä oli jäljitellä luontoa, mutta jäikö taide alisteiseksi luonnolle vai lisäsikö se kokemukseen jotain sellaista, mikä teki taiteesta luontoa ylevämmän.
Nykyään emme esitä kysymystä mimesiksestä samassa muodossa. Puhumme luonnonilmiöiden mallinnuksesta, pyrimme jäljittelemään luonnon kaoottisuutta ja pääsemään käsiksi ääneen itseensä. Silti kysymys on edelleen olemassa, erityisesti siksi, että äänittämisestä on tullut erittäin tarkka ja yksinkertainen jäljittelyn keino.
Kappaleessani lähestyn luontoa kahdelta eri suunnalta — sisältä ja ulkoa. Olen valinnut neljä konkreettista ääntä, joista kukin edustaa eri materiaalia: lasia, metallia, puuta ja vettä. Olen analysoinut materiaalien eri ominaisuuksia: spektriä, äänenvoimakkuutta ja rytmisiä eleitä. Ominaisuuksia hyödyntämällä olen pyrkinyt risteyttämään ääniä keskenään, esim. lasin inharmonisen spektrin simuloiminen viulun murretulla soinnulla tai vesipisaran vieminen metallin resonanssiin. Äänet on erotettu alkuperäisestä yhteydestään muuttuakseen abtraktiksi materiaksi.
Mutta luonto puuttuu tapahtumien kulkuun paljon laajemmassa mittakaavassa. Kaikessa tunnistettavuudessaan se yllättää, keskeyttää, osallistuu — ja näin se määrittää kappaleeni muodon. Jotta taide kuitenkin loppujen lopuksi voittaisi kilpailun, annan viulistille vallan kontrolloida luontoa.